KALEVALAN SANKAREITA

Hiisi:

Me hiidet olemme pahoja henkiä ja asumme Hiitolassa kaukana ihmisasumuksista. Metsässä asuvat metsähiidet ja vedessä vesihiidet.

Meluamme paljon ja kujeilemme tekemällä erilaisia kepposia. Kun jotain outoa tapahtuu, moni manaa hiisien nimeen: ”Hiisi vieköön!”

Myös monet oudot paikat on nimetty hiisien mukaan: Yksinäiset kivenlohkareet metsässä ovat hiidenkiviä. Jääkauden aikana syntyneitä kallioon porautuneita kaivoja kutsutaan hiidenkirnuiksi.

Ehkä hiidet pystyvät heittelemään isoja kiviä ja poraamaan kallioita!

Väinämöinen:

Äitini oli Ilmatar, ilman tyttö, joka synnytti ensin maailman, sitten minut. Olen vanha, mahtava ja viisas johtaja, sekä Kalevalan merkittävin sankari.

Olen myös samaani ja laulaja, joka rakentaa maailman ensimmäisen kanteleen. Haaveilen vaimosta, mutta kukaan nuori neito ei suostu kosintaani.

Aino:

Olen nuori neito, Joukahaisen ainoa sisar. Siitä on peräisin Aino-nimeni.

Äitini haluaisi, että saisin rikkaan ja kuuluisan miehen. Vanha Väinämöinen olisi ollut hänelle mieleen.

Vaan minä en halua mennä naimisiin vanhan ukon kanssa. Mieluummin menen vaikka Vellamon neidoksi aaltojen alle, Ahdin valtakuntaan.

Joukahainen:

Olen nuori ja komea. Omasta mielestäni olen myös viisas, vaikka hävisinkin väittelyssä vanhalle Väinämöiselle.

Eniten minua harmittaa, kun menin lupaamaan sisareni Ainon Väinämöisen vaimoksi. Tein sen itsepuolustuksesi, sillä en halunnut jäädä suohon, johon Väinämöinen oli minut laulanut.

Lemminkäinen:

Minä olen Kalevalan hurjapää. Minulla on monta komeaa nimeä, joista paljastuu koko elämäni.

Lemminkäinen tarkoittaa lemmittyä eli pidettyä. Monet naiset ovat rakastuneet minuun, koska olen komea ja urhea, mutta itse rakastan eniten äitiäni.

Ahti Saarelaiseksi minua kutsutaan, koska asun saaressa.

Kaukomieleksi minua kutsutaan, koska haluan kaukomaille sotiin ja tappeluihin.

Lieto-nimityksen minulle ovat antaneet sellaiset ihmiset, jotka pitävät minua kevytmielisenä ja huikentelevaisena.

Lemminkäisen äiti:

Saan kantaakseni poikani Lemminkäisen tuottamat surut ja murheet. Poikani ei kuuntele minua, vaan syöksyy kohti kuolemaa, Tuonelan jokea.

Rakastan poikaani niin, että kokoan hänen palansa joesta ja rukoilen Luojaa herättämään hänet henkiin.

Kyllikki:

Minua kutsutaan Saaren kauniiksi kukaksi. Miehet ihastuvat minuun helposti.

Uskoin, että Lemminkäisestä tulisi minulle hyvä aviomies. Mitä vielä! Hän huijaa sekä minua että muita naisia minkä ehtii. Siksi haluan etsiä paremman miehen rinnalleni.

Seppo Ilmarinen:

Olen Kalevalan taitava ja ahkera seppä. Saan Väinämöiseltä tehtävän takoa ihmekoneen, sammon, jollaista kukaan muu ei ole koskaan onnistunut rakentamaan.

Onnistunkin tehtävässä, ja lähdemme sampo mukanamme kosiomatkalle Pohjolaan. Haaveilemme molemmat saavamme Louhen tyttären omaksemme.

Monien haastavien tehtävien ja seikkailujen päätteeksi Pohjolan tytär valitsee minut puolisokseen.

Louhi:

Olen Pohjolan emäntä, ilkeäksi luonnehdittu Pohjan akka harvahammas. Minua pelätään ja arvostetaankin, koska uskallan ottaa yhteen Väinämöisen kanssa.

Kalevalan miehet ihastuvat kukin vuorollaan kauniiseen tyttäreeni ja käyvät pyytämässä minulta hänen kättään. Teetän heillä mahdottomia tehtäviä saadakseni selville, kuka heistä on eniten tyttäreni arvoinen.

Pohjolan tytär:

Kalevalan miehet ovat rakastuneita minuun, koska olen niin kaunis. En kuitenkaan halua puolisokseni ketä tahansa. Siksi äitini Louhi teettää miehillä erilaisia urotekoja.

Suosikkini on Hirven tai hevosen pyydystäminen Hiidestä eli helvetin kaltaisesta pahasta paikasta.

Lopuksi suostun Ilmarisen vaimoksi, koska hän on rehti, kunnollinen ja ahkera seppä. Meillä on isot ja komeat häät, jotka kestävät monta päivää.

Kullervo:

Olen syntynyt onnettomien tähtien alla ja kuljen orpona ihmisten pilkattavana. Varmasti siksi teen elämäni aikana pahoja tekoja, joita ei voi mitenkään hyvittää.

Maailma on epäoikeudenmukainen, koska syyttömät kärsivät aina eniten. En haluaisi olla pahis!

Tapio ja Mielikki:

Me, metsän isäntä ja emäntä, asumme metsässä ja hoitelemme siellä tyttäriämme ja poikiamme.

On hauska pukeutua naavaturkkiin ja heinäkenkiin. Moni metsämies ja marjanpoimija taivuttelee meitä loitsuillaan, jotta saisivat hyvän saaliin:

Miesty, metsä, kostu, korpi,
taivu, ainoinen Tapio!
Saata miestä saarekselle,
sille kummulle kuleta,
jost' on saalis saatavana,
erän toimi tuotavana!

Mielikki, metsän emäntä,
puhas muori, muoto kaunis!
Pane kulta kulkemahan,
hopea vaeltamahan
miehen etsivän etehen,
anelijan askelille!”
(14: 23-50)

Ahti ja Vellamo:

Olemme aaltojen kaunis, hyvä ja arvostettu haltijapari. Meitä kutsutaan myös veden ukoksi ja eukoksi sekä vedenhaltijoiksi.

Asumme veden alla Ahtolassa. Tehtävämme on tarjota hyviä kalansaaliita, nostattaa aaltoja ja huolehtia suotuisista purjehdussäistä.

Ahti ja Vellamo:

Olemme aaltojen kaunis, hyvä ja arvostettu haltijapari. Meitä kutsutaan myös veden ukoksi ja eukoksi sekä vedenhaltijoiksi.

Asumme veden alla Ahtolassa. Tehtävämme on tarjota hyviä kalansaaliita, nostattaa aaltoja ja huolehtia suotuisista purjehdussäistä.

Tuonen tytti ja Tuonelan joutsen:

Tuonela on kuolleiden valtakunta ja minä Tuonen Tytti eli Tuonelan piika vahdin, että elävät eivät pääse Tuonelan joen yli elävien maasta kuolleiden maahan.

Tuonelan mustassa joessa ui Tuonelan joutsen. Jos joku ampuu tämän pyhän linnun, hän kuolee itsekin.

Näin käy Lemminkäiselle, mutta Lemminkäisen äiti kokoaa hänen ruumiinsa osat joesta, ja hänet herätetään jälleen henkiin.

Kokko:

Olen kokko, jättiläiskotka. Minulla on valtavat, vahvat kynnet, joilla kannan vaikka ihmisiä.

Olen niin suuri, että toisen siiven osuessa taivaaseen, viistää toinen vedenselkää. Pelastan Kalevalassa Väinämöisen merihädästä.

Kyy:

Monet pelkäävät minua eivätkä edes halua nähdä minua. Selässäni komeilee salama eli ukkosen merkki.

Louhi määräsi Ilmarisen kyntämään käärmeitä kihisevän pellon. Ilmarinen teki raudasta rukkaset ja teräksestä säärystimet ja ryhtyi hommiin, koska hän halusi Pohjolan kauniin tyttären vaimokseen.

Veljeni ja minä saimme Ilmariselta kyytiä! Hän kehtasi jopa haukkua meitä madoiksi!

Otso:

Olen otso, mesikämmen, källeröinen, metsän kultainen kuningas. Karhuksi minua monet myös kutsuvat.

Olen metsän pelätty ja arvostettu asukki. Louhi usuttaa minut Väinämöisen kimppuun, mutta Väinämöinen tietää, kuinka minut saadaan kaadetuksi. Kuolemani kunniaksi järjestetään suuret juhlat.

Ukko, ylijumala:

Minä asun pilvissä ja siksi näen koko maailman! Kun suutun, salamat sinkoavat taivaasta ja ääneni jyrisee.

Nimitys ukkonen on outo, sillä se tarkoittaa pientä ukkoa. Ehkä ihmiset pelkäävät minua ja vähättelevällä nimellä yrittävät vähätellä myös minua.

Minua tarvitaan, sillä viljan kasvaminen riippuu siitä, miten annan sateen pudota maahan. Siksi ihmiset rukoilevat minua.

Vihmo vettä taivosesta,
mettä pihistä pirota,
orahille kasvaville,
touoille tohiseville.

Iku-Turso:

Olen merihirviö. Yritin auttaa Louhea kaatamaan Väinämöisen veneen, kun Väinämöinen varasti sammon Pohjolasta.

Kun Väinämöinen ystävineen pakeni Pohjolasta sampo veneessään, nostin päätäni merestä Väinämöisen veneen vieressä. Yritin pelotella häntä mutta tämä hirveä mies tarttui minua korvasta ja vaati palaamaan takaisin mereen.

Olenkohan liian kiltti hirviöksi?

Siksi mie merestä nousin, siksi aallosta ylenin:
oli mielessä minulla surmata suku Kalevan,
saa'a sampo Pohjolahan.
Kun nyt lasket lainehisin, heität vielä herjan hengen,
enpä toiste tullekana etehen imehnisille.