Kantele – Väinämöisen soitin

Kalanluinen kannel

Nyt oli Väinämöisellä ihmeellinen kalansaalis: jättiläishauen pää. Sitä pysähdyttiin rannalle ihmettelemään. Kaikki kerääntyivät Väinämöisen ympärille, kun hän halkaisi hauen ja paloitteli sen. Tytöt keittivät mainion keiton koko joukolle. Mutta rantakalliolle jäi vielä valtavia luita. Niitä Väinämöinen nyt tutki miettiessään: mitä saisi hauen leukaluusta? Sitten hän keksi.

Kalanluinen kannel, soiton ja ilon tekijä! Niin teki Väinämöinen ensimmäisen kanteleen, kopan hauen leukaluusta ja naulat hauen hampaista. Kanteleen kielet kiskaistiin hiiden ruunalta.

Nyt oli kannel valmis. Kaikki sitä ihmettelivät, nuoret, vanhat ja pikkulapset.
”Kokeilkaa sormianne”, Väinämöinen kehotti. Häntä nauratti.
Soittajien sormet notkuivat. Vanhat väänsivät niin että pää vapisi. Oli kuin olisi romua rämistänyt: jouhet parkuivat, ääni kaikui karkeana, ja soitto sorisi julmasti.

Lähde: Suomen lasten Kalevala. Kertonut Kirsti Mäkinen. Otava 2002.

Antti Rantosen kanteleen soittoa

Antti Rantonen, joka eli 1877-1961 Keski-Pohjanmaalla, oli mestari soittamaan viisikielistä kannelta.

Voit kuunnella mp3-tiedostoina seuraavista linkeistä Antti Rantosen soittavan kaksi kappaletta vuonna 1936:
» ensimmäisenä kappaleena Virityksen koetus
» ja toisena kappaleena Melkutus

Mp3-äänitiedostoja voit kuunnella mp3-toisto-ohjelmalla, kuten esimerkiksi Windows Media Player.
Jos selaimesi ei automaattisesti ala soittaa mp3-äänitiedostoa, niin valitse äänitelinkistä avautuvasta valintaikkunasta ensimmäinen vaihtoehto "Avaa ohjelmalla", jolloin äänitiedosto aukeaa koneesi järjestelmäasetusten mukaisella oletusohjelmalla.

Lisää Rantosen kanteleen soittoa voi kuunnella cd-levyltä » Kantele. Suomalaista kansanmusiikkia. SKSCD1.